Paikka auki

07.02.2012 15:50

SDP:n puoluesihteeri Jungner ilmoitti muutama viikko sitten, että häne ei aio tavoitella pestilleen jatkoa ensi kesän puoluekokouksessa. Paikka on siis aidosti auki. Jälleen kerran.

Demarissa olikin jo käynnistetty uuden puoluesihteerin etsintä. Varteenotettavia kandidaatteja oli listattu eräänä päivänä jo useita. Tuttuja nimiä puolueemme sisäpiiristä. Hyvä niin.

Huonoa listauksessa oli se, että joukkoon ei ollut mahtunut yhtään naista. Ottamatta kantaa Demarissa väläyteltyihin nimiin, rohkenen esittää oman, nyt jo muutamalla kollegallakin testatun ehdokkaan.

Puoluesihteerin tulee olla sellaisen, joka ei ole pyrkimässä kansanedustajaksi. Puoluesihteerinä voisi hyvin olla entinen kansanedustaja, jolloin linkki puoluetoimiston ja eduskuntaryhmän välillä olisi jo valmiiksi olemassa. Puoluesihteerin tulee olla kokenut puolueosastotoimija ja näkemys kehäkolmosen ulkopuolisesta maasta on ehdoton edellytys.

Säde Tahvanainen on kaikki nämä edellä luetellut ominaisuudet täyttävä ja uskon, että hänestä saisimme pitkäaikaisen puoluesihteerin, jonka vastuulle järjestötyön kehittämisen voisi hyvin antaa.

Nykyinen puoluesihteeri on tehnyt varmasti sen, mitä valituksi tultuaan ajattelikin tehdä ja uudenlainen media-ajattelu on saanut puolueessamme hyvin tilaa. Jungnerilla on vielä neljä tehokasta kuukautta aikaa tehdä puoluesihteerin töitä ja uskon, että hänen johdollaan saamme vihdoin piirien toiminnanjohtajat organisaatiossa puoluesihteerin alaisuuteen ja tulospalkkauksen piiriin.

Oikeus äänestää

01.02.2012 16:56

Oikeus äänestää on meille suomalaisille tärkeä asia. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen opetttanut koulussa lapsille ja nuorille sitä, että äänioikeus tulee ottaa arvokkaana asiana ja se tulee aina käyttää. Näiden vaalien toisella kierroksella olen saanut päivittäin vakuuttaa ihmisiä siitä, että äänestää täytyy.

Elän kuten opetan. Kävin eilen äänestämässä ja ensimmäistä kertaa eläessäni annoin ääneni oikeistolaiselle ehdokkaalle. Pystyin samaistumaan niihin suomalaisiin, jotka ovat tukeneet aikaisemmin meidän presidenttiehdokkaita puoluekannasta riippumatta. Presidentinvaali toki poikkeaa muista vaaleista siinäkin mielessä, että puoluepolitiikan osuus on vähäisempää ja enemmän on merkitystä valittavalla henkilöllä.

Äänestäni huolimatta tein ratkaisun olla lupautumatta Haaviston (vihr.) tukilistalle. Koen hankalana olla tukemassa vihreiden politiikkaa ja sitähän se on, jos kovin aktivoidun heidän ehdokkaansa puolesta. Varmasti olen monen mielestä pikkumainen, mutta ensisijaisesti olen sosialidemokraatti ja teen vaalityötä ainoastaan oman puolueeni hyväksi.

Verta nenästä

28.01.2012 9:25

Tiesin, kun pari päivää sitten kirjoitin blogiani “Mahalasku”, että keskustelua syntyy. Olen kirjoittanut blogeja muistaakseni vuodesta 2006 lähtien ja se on itselleni hyvä kanava tuoda ajatuksiani esiin niin äänestäjilleni kuin muillekin. Parastahan on silloin, kun ajatukseni ja kirjoitukseni herättävät ajattelemaan. “Mahalasku” on hyvä esimerkki tästä.

Tiedän myös sen, että totuudenpuhujista ei yleensäkään pidetä. Siitä huolimatta olen nähnyt välttämättömänä silloin tällöin nostaa framille myös niitä hymisteltyjä asioita. Mahalaskusta olen saanut eniten palautetta sähköpostiini kuin mistään toisesta blogista. Kaikki poikkeuksellisesti pelkästään samansuuntaisia ja kiitteleviä.

Samoin totuudenpuhumisesta on tullut kiitosta kollegojen taholta. Samansuuntaisia analyysejä puolueen järjestökoneiston tilanteesta ovat lausuneet monet muutkin. Demarin kolumnissa Heli Paasio kirjoitti hyvin, kuinka hataraa pressanvaalityö kaiken kaikkiaan oli. Muutama toiminnanjohtaja on harjoittanut hyvää pohdiskelua siitä, minkälainen organisaatiomme tulisikaan olla, jotta se palvelisi puolueen tavoitteita parhaiten.

Se syy, minkä takia ihmisillä/kansanedustajilla on vaikeaa nostaa kissaa pöydälle omaa puoluettaan tai piiriään koskevissa asioissa, konkretisoitui  tämän päivän Länsi-Savossa. Asioista ääneen puhuminen on kuin kerjäisi verta nenästä. On näet myös heitä, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun vastuulla ja asioille ei nyt vaan kerta kaikkiaan voi mitään. Tuonkaltainen ajattelu on aivan oman logiikkani vastaista! 

Vartin Pohtija -palstalla sain nimettömiltä lähteiltä kerrotun mukaan palautetta siitä, kuinka aina olen arvostelemassa alueen demareita ja kuinka en osallistu vaalitilaisuuksien järjestelyihin, vaan ainoastaan purjehdin paikalle arvostelemaan muita. Huh,huh. Nämä syväkurkut eivät ehkä ole olleet ihan aina paikalla eivätkä ehkä mikkeliläisessä järjestötoiminnassa mukana kovin pitkään. 

Tästä Länsi-Savossa tapahtuvasta läyhimisestä sain kyllä varoituksen jo ennakkoäänestyksen viimeisenä viikonloppuna (ja se on luonnollisestikin tallessa), mutta siitä huolimatta koin ja koen yhä velvollisuudekseni yrittää pelastaa tämän minulle niin kovin tärkeän puolueen.

Se edellyttää totuuden puhumista, ahkeraa työn tekemistä ja itsensä likoon laittamista. Näitä jos vaatii itseltään, voi hyvin vaatia myös muilta, etenkin niiltä, jotka saavat kuukausipalkkansa puolueelta. Jatkan valitsemallani linjalla eli karavaani kulkee, haukkukoot koirat.

Keikkaa pukkaa

28.01.2012 8:51

Männä viikon tiistaina olimme maakunnan kansanedustajien kanssa kierroksella Mikkelissä. Tapasimme kaupungin sähköyhtiön ESE:n johtoa ja kuulimme energia-asioiden ajankohtaiskatsauksen. Kävimme kuuntelemassa yrittäjäjärjestön murheita, joista pienin tuntui olevan julkisuudessa paljon puhututtanut Yle-vero.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja yhteiskuntatakuun tilanteesta kuulimme Esedulla. Etelä-savon taidetoimikunnan ajatuksia maakunnan kulttuurielämän voimistamiseksi kuuntelimme Paukkulassa. Viimeinen visiitti kohdistui TE-toimistoon, jossa saimme rätingit työllisyysrahojen riittämättömyydestä.

Nämä kansanedustajien yhteiset keikat ovat olleet meille hyvä käytäntö ainakin viime kaudesta lähtien eli varaamme kaksi kertaa vuoteen (tammikuussa ja elokuussa) pari päivää, jolloin kierrämme yhdessä, Kulloinenkin yhdyshenkilö järjestää tilaisuudet ja aikataulutuksen. Paikallinen lehti on aina tervetullut mukaan.

Oma yhdyshenkilökauteni päättyy ensi tiistaina tehtävään Savonlinnan keikkaan. Käymme siellä ammattikorkeakoululla, sairaanhoitopiirissä, Savonlinnan kaupungin ja Seudun vieraina sekä kolmannen sektorin toimijan Linnalan Setlementin monipuoliseen toimintaan tutustumassa.

Seuraavan puolivuotisjakson yhteiset tilaisuudet sekä talossa että maakunnassa hoitaa persujen Kaj Turunen, jolle olenkin jo muutaman tapaamispyynnön saanut välittää.

Uskovaisen ongelma

27.01.2012 12:04

SDP on oppinut jotakin. Eilen nimittäin oli kutsuttu koolle puolueen päättävin elin puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä. Tilaisuuden tarkoituksena oli päästä heti tuoreeltaan ruotimaan vaalitappiota ja sitä, kuinka tästä mennään eteenpäin.

Tilaisuuden järjestäminen oli osoitus siitä, että puolueen johto pitää tilannetta vakavana ja halusi kuulla maakuntien miesten ja naisten tuntoja tulevaisuudesta. Tärkein viesti puheenjohtaja Urpilaiselta olikin nyt se, että periksi ei anneta.

Itse otan tämän myös lupauksena siitä, että puoluekoneisto tullaan virittämään tähän päivään ja sillä on sitten tarvittaessa valmius toimia, kun johdon suunnasta merkkivalo syttyy. Suomalaiset ansitsevat yhä oikean työn ja oikeudenmukaisuuden puolueen.

Presidenttiehdokkaat Haavisto ja Niinistö kävivät “esittäytymässä” meidän porukoille. Sinänsä ihan kohtelias ele molemmilta osapuolilta, siis meiltä ja heiltä. Todellista merkitystä en sillä kuitenkaan äänten jakautumisen kannalta usko olevan, sillä eiköhän juuri tuo aktiivijengi jo pysty valintansa tekemään.

Odotetusti ja onneksi mitään suositusta jäsenistölle ei eilen annettu. Erilaisia nimilistoja on jo julkistettu ja hyvä niin, tärkeää on antaa kansalaisille viesti äänioikeuden käyttämisen puolesta. Itse jatkan Haaviston tarkkailua varsinaiseen äänestyspäivään asti, sillä haluan olla varma, että tiedän kenelle ääneni annan.

Ensimmäistä kertaa eläessäni näet olen siinä tilanteessa, että en voi äänestää sosialidemokraattia, joten päätöksessä on nyt ihan uusia ulottuvuuksia. Ehkäpä tämäkin kokemus on poliitikolle hyvästä, sillä nyt pystyn taas paremmin ymmärtämään niitä, joille puolueuskovaisuus ei ole yhtä selvää kuin itselleni.

Mahalasku

24.01.2012 9:16

SDP:n vaalitappion osalta on syytä käydä perusteellinen ja asiallinen keskustelu. Erillistä totuuskomissiota ei tällä kertaa tarvita, vaan vaalit kokonaisuudessaan on purettava auki ja mietittävä yhdessä, mikä meni pieleen.

Olen ollut mukana erilaisissa vaaleissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Useimmiten olen ollut tekemässä töitä toisille ehdokkaille ja omalle puolueelleni. Ikinä enkä milloinkaan ole nähnyt yhtä vetämätöntä ja huonosti suunniteltua kampanjaa kuin nyt sunnuntaina mahalaskuun päättynyt oli.

Seurasin tilannetta tietenkin pääasiassa täällä omassa maakunnassani, enkä voi siis moittia muita alueita vetelyydestä. Päinvastoin; esim. Varsinais-Suomessa ja Kymessä näkyi olevan tekemisen meininkiä.  Täällä yritin joitakin parannusesityksiä kampanjaankin tehdä, mutta ne eivät saaneet tuulta alleen.

Puolueen toimijat kunnissa olivat aktiivisesti mukana, mutta mikäli kokonaissuunnittelu, koordinaatio ja innostus ovat kateissa ei tulostakaan voi syntyä. Harmi, sillä tällä vatuloinnilla olisi voitu uhrata huonompikin ehdokas. 

En syyllisty ainoastaan jälkiviisasteluun tai moittimiseen, sillä tästä samasta puolueorganisaatiomme vetelehtimisestä olen puhunut jo vuosia. SDP:n ylpeytenä ja vahvuutena on ollut toimiva järjestökoneisto, eikä tarvitse olla älykkö havaitakseen, että sen halvaantumisella ja toistuvilla vaalitappioilla on joku yhteys. 

Tiedän senkin, että muutama puoluesihteeri sitten asialle yritettiin jotakin jopa tehdä, mutta uudistus kaatui palkollisten politrukkien vastustukseen. Mieluummin vaihdettiin puoluesihteeri. Kilpailevassa puolueessa samankaltainen ja yhtä tarpeellinen uudistus tehtiin ja sen jälkeen alkoi myös siinä porukassa tapahtua.

Vieläkö, hyvät toverit, halutaan hävitä yhdet vaalit vai joko tehtäisi asioille jotakin? Näistä asioista pääsen jälleen ääneen puhumaan, kun eduskuntaryhmämme kokoontuu torstaina. Puolueen puheenjohtaja on luonnollisestikin kaiken tukeni ansainnut.

Porvariston hillitty charmi

24.01.2012 8:52

Pressanvaalien ensimmäinen kierros on käyty. Tulos oli osin ennakoitavissa, mutta siitä huolimatta itselleni suuri pettymys. Meidän ehdokkaamme oli vaadittavaan tehtävään asiaosaamiseltaan, kontakteiltaan ja kokemukseltaan paras. Kansa ei asiaa samalla tavalla nähnyt.

Suomalaiset antoivat äänensä porvariston hillitylle charmille. Sekä Kokoomus että Vihreät edustavat näet poliittisen kartaston oikeaa puolta, vaikkakin näitä eroja on yritetty kummankin ryhmän suunnasta tietoisesti hälvyttää. Nykyinen Vihreät-puolue on aivan eri kuin se Vihreä liike, joka Suomessakin 1980 -luvulla aktivoitui. Puheet Kokoomuksen puisto-osastosta eivät ole liioittelua.

Näistä kahdesta on nyt siis valittava pienempi paha. Omaa äänestyskäyttäytymistäni mietin vielä, mutta on aivan selvää,että kokoomuslaista en äänestä milloinkaan enkä missään vaaleissa. Vihreän ehdokkaan osalta hyvinä puolina ovat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa arvomaailmoineen ja osaaminen ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Hyvän kampanjan voivat Haavistonkin osalta pilata liian innokkaat tukijoukot (lue kasvisruokaterroristinaiset), joita vihreillä on oman kokemukseni mukaan keskimääräistä puoluetta enemmän. Vihreys ja nämä em. äänekkäät naiset saatiin pidettyä ekalla kierroksella hyvin kurissa, toivottavasti lieka pysyy lyhyenä vielä pari seuraavaakin viikkoa. Toivon vilpittömästi Haavistolle hyvää menestystä näissä vaaleissa.    

Hummani hei!

21.01.2012 12:49

Eduskuntaryhmässä otettiin viime kaudella käyttöön uusi toimintakulttuuri, jolla demarien valiokuntaryhmiä rohkaistiin/velvoitettiin tekemään ns. maakuntamatkoja. Teimmekin niitä silloin ahkerasti. Oman ympäristövaliokunnan sd:t kävivät silloin täällä meillä perehtymässä niin MAMK:n ympäristöpuolen opetukseen kuin Rantasalmen norppatilanteeseen.

Tällä kaudella olemme jo tehneet retket puolustusvaliokunnan demareiden kanssa Keski-Suomeen, jossa viime viikolla tutustuimme mm. Keuruun varuskuntaan. Reissu oli antoisa ja saimme hyvän kuvan varuskunnan toiminnasta ja sen merkityksestä Keuruun kaupungille. Toivottavasti sama informaatio vakuuttaa ministeriön väen, kun lakkautuspäätöksiä tehdään.

Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina sivistysvaliokunnan sosialidemokraatit vierailivat Turussa. Kuulimme hyvän selvityksen siitä, kuinka Turun toisen asteen koulutuksessa on tartuttu yhteiskunta/koulutustakuuseen. Hyviä käytänteitä on siis jo olemassa, näistä voimme muuallakin ottaa oppia.

Vierailumme kohokohta koettiin torstaina Luolavuoren koulussa, jossa asiallisen esittelyn ja hyvän keskustelun jälkeen saimme nauttia erityisoppilaiden (vanha termi, tiedän) musiikkiesityksestä pannuhuoneessa. Oppilaiden ilo ja riemu heidän esiintyessään persoonallisten pannujen ääressä oli palkitsevaa nähtävää. Kuulimme mm. otsikossa mainutun kappaleen “Hummani hei”.  Näillä oppijoilla on hyvät olosuhteet kasvaa ja kehittyä laadukkaan peruskoulun ajan. Jatko-opiskelujen kanssa onkin sitten vähän toinen juttu.

Ennaltaehkäisyä sähkökatkoksiin

14.01.2012 15:15

Sähköt on edelleen tai taas poikki tuhansilta eteläsavolaisilta kotitalouksilta. Syynä ei tällä kertaa ole myrsky, vaan puiden oksille kerääntynyt märkä ja painava lumi, joka saa puut nojailemaan sähköjohtoihin.

Kävimme eilen kepulaisen kollega Lepän kanssa vierailulla Suur-Savon Sähkön johdon luona. Saimme hyvän katsauksen siitä, mikä sähköttömien kotitalousten alueellinen esiintymä on ja siitä, kuinka ihmiset voivat netissä seurata raivaustöiden etenemistä. Tekniikka siis on kehittynyt, ainut harmi vaan, että useimmin siihenkin tarvittaisiin sähköä.

Tänä vuonna tilanne on saanut paljon julkisuutta ja ministeritason puheenvuoroja. Oma käsitykseni on, että juuri tällä kertaa katkosten kohdentuminen etelän keskuksiin on vauhdittanut huolestuneita kannanottoja tilanteen ratkaisemiseksi. Meillä täällä periferiassa tämä tilapäinen sähköttömyys on jokavuotista ja nykyisin jopa ympärivuotista.

Suur-Savon Sähkö Oy on se toimija, jonka alueella suurin osa näistä katkoksista nyt on. Yhtiö on kovalla henkilöstön ammattitaidolla saanut häirikköpuita raivattua, mutta uusia ja kestäviä ratkaisuja mietitään koko ajan.

Nopein tapa ennaltaehkäistä katkoksia olisi saada metsänhoitoyhdistykset jäsenineen eli metsänomistajineen tekemään sellaista metsänhoitotyötä, että horjuva puusto liian läheltä sähköjohtoja raivattaisiin pois. Toinen pidemmän aikavälin ratkaisu, vaikkakin kallis sellainen,  on maakaapeloinnin lisääminen. Toimitusjohtaja kertoikin  meille, että vuoteen 2020 mennessä tulee Suur-Savon Sähkön alueella olemaan kaikki kuntakeskukset maakaapeloinnin piirissä. Se olisi jo edistystä nykyiseen verrattuna.